Meitä on tämän viikon kiusannut joku todella ikävä pöpö, muiden asioiden lisäksi. Tämä tauti laittoi minut ihan sänkypotilaaksi ja tiedottomaan tilaan pariksi päiväksi. Eihän tässä nyt ruusuilla tanssimista ole ollut muutenkaan, mutta kun jotain on päätetty niin sitä sitten todellakin suoritetaan. Tällä kertaa kuitenkin avoimiin pistoolitreeneihin lähtiessä Mico oli sen verran heikossa hapessa, että hän jäi tällä kertaa kotiin. Lähdin siis treeneihin “yksin”, mutta onneksi yksi tuttu kasvo näkyi jo heti sisään mentäessä. Hän oli sama kaveri joka oli jaksanut meille rauhallisesti selittää juurta jaksain kaikki mitä me vain keksimme kysyä tuolloin Nokian Seudun Ampujien avoimien ovien päivässä. Oikeastaan tuosta päivästä lähtien olen tiennyt, että tämä laji on juuri minua varten ja toivon, että myös pojillani kipinä pysyy yllä. Mutta mikäli näin ei tapahdu niin sitten vain vaihdamme “Yhdessä kohti kultaa”-periaatetta sellaiseksi, että lajista kiinnostuneet saavat tulla minun mukana...

  Kuten näkyy sivusto on vielä päivityksen alla, mutta älkää antako sen häiritä. Yhden ihmisen projektina massiivisen sivuston rakentaminen, seurojen kanssa asioiden sopiminen, kuvien ottaminen, datan kerääminen ja blogin kirjoittaminen on melkoinen haaste tässä kaiken arjen keskellä, mutta kaikki tulee aikanaan älkää huoliko! Sattaa jopa olla, että tarjolle tulee muutakin mediaa kuin vain tekstiä ja kuvaa! Mutta kaikki aikanaan, yritän päivittää näistä sitten tuonne tavoitteet sivulle tämän viikon aikana. Nyt on nukuttava hetki ennen päivätöitä. Oikein kivaa kun seuraatte meidän matkaamme! Meistä saa vinkata kaikille tutuille ja rohkaista tukemaan hienoa harrastusta! Tämä päivitys tulee aivan liian myöhässä ja omalle kirjoitustavalleni aivan liian lyhyenä, koska olen ollut aivan liian kiireinen arkielämässä, mutta tästä ei todellakaan tule tapa. Tämä projekti on minulle todella tärkeä ja aion panostaa tähän todella vahvasti. Ikävä kolari josta seuraajat varmasti jo Instagramista j...

Pistetään niin sanotusti vihko auki! Kuten varmasti blogista vielä näkee on se täysi raakile ja tulee rakentamaan lopulliseen muotoonsa tässä pikkuhiljaa ajan saatossa. Me kuitenkin olemme “tiimi” Kohti Kultaa. Kohti kultaa ei kuitenkaan meille tarkoita sitä, että odotamme kultamitalien roikkuvan kaulassamme ainakaan kaudella 2026, vaikka mistä sitä tietää. Kaikki on mahdollista.  Meille Kohti Kultaa kuitenkin merkitsee kultaista harrastusta, kultaista keskitietä ja sitä niin arvokasta kultaista yhteistä aikaa. Ammunta valikoitui harrastukseksi ihan sattuman ja oman mielenkiintoni vuoksi. Tulin hankkineeksi ensin tällaisen ihan perus ulkokäyttöön tarkoitetun ilmakiväärin ja koska jokainen lapsista, isä mukaanlukien piti harrastusta hauskana alkoi varusteita kertyä melko nopeastikin lisää. Perheen äiti kauhisteli ja inhosi koko harrastusta. Ei oikein vieläkään tahdo kuulla mitään aseista, mutta toivottavasti lapsen iloiset kasvot korvaavat sen jossain vaiheessa. Nopeasti kuitenkin n...