Iskä yksin Nokialla treeneissä ja Jimi testailemassa molempia lajeja ampumakoulussa Tiina-mummun kanssa

 Meitä on tämän viikon kiusannut joku todella ikävä pöpö, muiden asioiden lisäksi. Tämä tauti laittoi minut ihan sänkypotilaaksi ja tiedottomaan tilaan pariksi päiväksi. Eihän tässä nyt ruusuilla tanssimista ole ollut muutenkaan, mutta kun jotain on päätetty niin sitä sitten todellakin suoritetaan. Tällä kertaa kuitenkin avoimiin pistoolitreeneihin lähtiessä Mico oli sen verran heikossa hapessa, että hän jäi tällä kertaa kotiin. Lähdin siis treeneihin “yksin”, mutta onneksi yksi tuttu kasvo näkyi jo heti sisään mentäessä. Hän oli sama kaveri joka oli jaksanut meille rauhallisesti selittää juurta jaksain kaikki mitä me vain keksimme kysyä tuolloin Nokian Seudun Ampujien avoimien ovien päivässä. Oikeastaan tuosta päivästä lähtien olen tiennyt, että tämä laji on juuri minua varten ja toivon, että myös pojillani kipinä pysyy yllä. Mutta mikäli näin ei tapahdu niin sitten vain vaihdamme “Yhdessä kohti kultaa”-periaatetta sellaiseksi, että lajista kiinnostuneet saavat tulla minun mukana ja maksamana koittamaan ilma-aseilla ammuntaa Nokian radalle. Siten saamme pidettyä aina projektin ajankohtaisena ja tiedän itse että oma liekkini tätä lajia kohtaan ei sammu, mutta taidot kyllä saisivat karttua!

Photo by Towfiqu barbhuiya on Unsplash

Toki tilannehan on meillä se tällä hetkellä, että emme pysty treenaamaan kuin kerran viikossa eli tiistaisin. Tällöin on pistoojaoston harjoitteluvuoro, sillä emme ole pystyneet maksamaan ilma-aseradan käyttömaksua joka on 150euroa per käyttäjä. Tarvisimme 300euroa vielä lisää, että pääsisimme harjoittelemaan niin paljon kuin tahtoisimme. Toki meillä on hieman vielä rahaa säästössä, mutta olemme pitäneet sitä varjelussa sillä vuodenvaihteen jälkeen tulee kuitenkin maksaa seuran vuosimaksut ja nämä maksut ovat aikuiselta 105euroa ja lapselta 50euroa. 

Photo by carolyn christine on Unsplash

Eli suomeksi ja euroiksi jos nyt maksaisin heti oman liittymismaksuni  170e kokonaisuudessaan (joka täytyy joka tapauksessa pian maksaa), maksaisin minulle ja micolle lopuvuodeksi ratamaksun jotta saisimme harjoitella enemmän kuten molemmat (erityisesti minä) tahtoisimme= 150e+150e= 300e, sitten maksaisin heti 2026 vuosimaksut 105e minulta ja 50e micolta jonka päälle vielä maksaisin vuoden 2026 ratamaksut 300e niin aika tekemätön paikka alkaa olla. Älkää käsittäkö väärin, olemme äärettömän kiitollisia kaikesta tuesta jota olette antaneet ja ilman sitä tukea emme olisi edes osallistumassa kaudelle 2026 kilpailut mielessä. Nyt tilanne on vain se, että harjoittelumäärä on jäämässä hieman liian pieneksi joten meidän täytyy sponsoreiden lisäksi keksiä myös hieman muuta ja siksi olenkin päättänyt käynnistää “yritystoimintani uudestaan” Kuitenkin hieman erilaisessa muodossa eli kevytyrityksenä ilman Y-tunnusta ja saan siihen mahdollisesti myös ystäväni “myymään keikkoja” mukaan. Mitään valtavia rahavirtoja tästä ei tietenkään edes toivota, mutta jokainen euro on kohti tavoitetta. Tarkoituksena olisi lahjoittaa vähintään puolet pienyrityksen tuotoista harrastuksen piiriin. Tällä hetkellä päivätöistä tienaamani eurot menevät kaikki elämiseen ja siihenkin on tulossa jonkin verran muutosta täällä Tampereen päässä. 

Onko tietokone hidastunut? Tökkiikö elektroniikkalaitteet? Tarviiko laitteet korjausta? Voinko neuvoa sinua valinnoissasi elektroniikan suhteen? Tarvitsetko kenties pienelle yritykselle verkkosivut? Tai voinko olla avuksi sisällöntuotossa tai tahdotko vain tilata kustomoidun tarinan itsellesi, läheisellesi, iltasadun lapsellesi tai kenties jotain aivan muuta tekstiä? Ota yhteyttä! Hinnat ovat varmasti jo alas ammuttuja kuten isännän laukauksetkin!

Joten jos tahdot tukea harrastusta siten, että hyödyt siitä myös itse tutustu Työntekijät-profiiliini ja 14.10.2025 julkaistavaan Jessen Media-blogiin, jossa on mahdollista ostaa minulta hyvin kohtuuhintaisia palveluja joilla tuet suoraan tätä harrastetoimintaa!

Sitten itse viikon harjoituksiin. Nyt kun olin yksin ampumassa keskustelimme hyvin pitkään erään seuran hallituksen jäsenen kanssa erilaisista asioista ja päädyin sitten ampumaan kaksi 60 laukauksen kilpasarjaa, vertailukohteeksi otettakoon että ensimmäisissä harjoituksissa tulokseni oli 433/600 ja nyt ensimmäinen sarja energiajuomaa litkien ja läppäriä räpläten oli 426/600 eli huonompaan suuntaan mentiin! Tästä suivaannuin ja heitin ES-tölkin menemään ja aloin tosissani keskittyä. Ei minusta vieläkään ole taistelemaan kuin viimeisen sijan kunniasta missään kisoissa, mutta selvän parannuksen toin omaan ennätykseeni kun 487/600 oli tulos. Joten tässä voisi ihan realistisesti alkaa tavoitella vitosella alkavaa tulosta tämän vuoden puolella! Ja tuo seuran Steyr jolla sain tällä kertaa ampua tuntui kuin se olisi sopinut käteeni äärettömän hyvin. Sillä oli todella miellyttävä ampua.

Jimi taas pääsi ampumakoulussa tällä viikolla harjoittelemaan myös pistoolilla ampumista ja Tiina-mummu mukana tietysti. Kaveri kyllä on ihan suoraan sanonut, että pistooliampuminen ei ole hänen juttunsa ja se on ihan ok! Jokainen harrastaa juuri sillä tavalla kuin itse tykkää. Toisinaan hymy oli korvissa ja toisinaan se oli sitten jossain muualla, mutta ilo seurata nuoren urheilijan alun pitkäjänteisyyttä ja todella kovaa tulosta jo tuossa iässä! Hyvä Jimi! Jatka samaan malliin! Näytetään kaikille, että meistä ADHD-tyypeistäkin voi olla kilpa-ampujiksi.