Sotasuunnitelma

 Mitäs tässä nyt sitten oikein suunnitellaan ja keitä me ollaan?

No ihan yksinkertaistettuna ja pelkistettynä. Tässä suunnittellaan sellaista, että me kolme: Allekirjoittanut Iskä eli Jesse vuosimallia -92, Mico -14 syntynyt poikani ja Jimi -15 syntynyt poikani aloitamme harrastamaan ilma-ase ammuntaa, meistä voit lukea lisää TÄÄLTÄ. Poikien toki tarvitsee ensin suorittaa ampumakoulu ja meidän jokaisen tulee liittyä seuraan. Sitten pitäisi vuosi 2026 kilpailla. Se on nyt ihan pohjimmainen suunnitelma, mutta se nyt on oikeastaan vaan todellisesti pintaraapaisu siitä mikä tässä on suunnitelma ja visio.

Visiomme on näyttää että lähes mikä tahansa on mahdollista kunhan sen eteen on ihan oikeasti valmis tekemään töitä. Minä ylipainoinen ADHD:sta kärsivä melankoliaan taipuva mies ja kaksi nepsy-poikaani jotka myös kärsivät rajusta ADHD:sta päätimme, että me alamme huippu-urheilijoiksi. Me päätimme, että me yritämme olla 10 vuoden sisällä ilma-aseammunnan parhaimmistoa maassamme. Se saattaa kuulostaa hullulta monestakin joka meidät tuntee ja näkee meidät arjessa, mutta me emme itse usko niin.

Enemmän meidän tavoitteista voi lukea TÄÄLTÄ. Tässähän kuitenkin projektiin lähtiessä oli jo selvää, että laji tulee maksamaan aivan liikaa siihen nähden, että meitä on aloittamassa kolme. Olemme Tampereen lähiössä vuokralla asuva perhe. Meitä asustelee täällä vakituisesti minä, perheen äiti, Mico ja perheen nuorimmainen Noel. Viikonloppuisin ja lomat täällä viettää myös poikani aikaisemmasta liitosta Jimi. Pelkästään vuokrat täällä maksavat paljon ja asumisen muut kulut sähkö ja vesi tietysti tällä rytmiryhmällä nostavat tuota kustannuserää. Meillä on myös vuokrattuna talon alakerrasta varasto, koska tavaraa vain on yksinkertaisesti niin paljon ettei edes vanha suuri neliö pysty kantamaan sitä tavaramäärää ja myönnettäköön että siellä on aika paljon myös allekirjoittaneen työkaluja ja projekteja jotka joskus vielä tulevat valmiiksi, retkeilyvarusteita joita on käytetty kahdesti, kymmenkunta virveliä ja kaikkea muuta oleellista. Tuo varasto itsessään on onneksi melko edullinen.

kävä kyllä tässä kävi niin, että perheen äidin kiinteillä tunneilla ollut työsopimus loppui juuri joten sekin vaikuttaa talouteemme jonkin verran. Eikä sekään tietysti auta asiaa, että jokainen meistä syö kalliita ADHD-lääkkeitä. Minä työskentelen maanrakennus-alalla ihan normaalisti palkatuissa hommissa ja jos tilanne vain sallii teen freelancerina IT-hommia, sille alalle olen kouluttautunutkin useammmankin eri tutkinnon voimin. Perheellä tietysti on oltava kaksi autoa, koska Micoa pitää pystyä kuljettamaan terapioissa ja omien erityispiirteidensä vuoksi hän myös usein tahtoo kyydin kouluun. Itse taas kuljen Infra-alan töissä, haen nuorimmaisen päiväkodista ja lähes joka viikonloppu ajan 400km että saan viettää viikonlopun etäpoikani kanssa. Meillä siis on oltava kaksi autoa ja kahden auton ylläpitäminenkään ei todellakaan ole mitään ilmaista lystiä. 

Asiaa ei myöskään auta yhtään se, että osamaksulla ostamani Honda Civic koki lokakuussa 2025 viimeisen ajelunsa kun ajoin sillä kolarin joka oli oma syyni. En ala tässä sen enempää puolustella tilannetta, mutta se ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin voisi ajatella. Kuva autosta löytyy itseasiassa Instagramistamme. Jouduin siis 6.10.2025 ostamaan uuden auton ja senkin lyhyellä osamaksulla, joten kaiken kertomani jälkeen ymmärrätte varmaan että perheemme ei kieri rahassa. Pelikonsolit ja muut vastaavat mukavuudet tietenkin kotoamme löytyvät ja kotimme on kauniisti sisustettu, ruokaa aina kaapissa ja jokainen saa aina lääkkeensä. Tämä ei ole sellainen kirjoitus ja projekti jossa haetaan tukea normaaliin elämään. Meillä vain ei olisi yksinkertaisesti ollut varaa ilman tukijoita lähteä tähän projektiin jossa kolme urheilijaa aikoo kilpailla kokonaisen kilpailukauden!

Kuitenkin nähtyäni ilon kun kävin poikieni kanssa Nokian Seudun Ampujien avoimien ovien päivässä, voit tutustua heihin TÄÄLTÄ. Tajusin, että minun on tehtävä ihan kaikkeni että poikani pääsevät harrastamaan tätä lajia. Itse harrastin juniorina myös kyseistä lajia ja kun otin tuon kilpapistoolin käteen ja aloin ampumaan sarjaa, koko maailma hiljeni. Oli vain minä na taulu. Silloin päätin, että tämä tulee olemaan koko perheen miesten oma juttu. Oman haasteensa tuo vielä se, että Jimi asuu Kankaanpäässä ja me Tampereella, mutta päätimme että mikään ei enää estä meitä. Lähdimme rohkeasti kyselemään ihmisiltä ja yrityksiltä tukea hullulle idealle ja meitä ei heti torpattu! Emme ole vielä siinä missä loppujen lopuksi tulee olla, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että me kaikki kilpailemme kaudella 2026 jos tilanne vain pysyy samanlaisena. Kiitos siitä teille kaikille tukijoille! Tukeen ja tukijoihin voit tutustua enemmän TÄÄLLÄ. Älkää koskaan luovuttako unelmienne suhteen!